Maalle unelmien taloon

Muuttamisen motiiveja

maalle — Mon, 01 Feb 2010 10:14:05 +0000

Vielä kolmisen vuosikymmentä sitten omakotitaloon muuttaminen oli jokseenkin hyveellistä puuhaa, ei samanlainen ympäristörikos kuin nykyään. Varsinkin “maalle muuttaminen” oli sankariteko, koska sen ajateltiin tarkoittavan omien juuresten viljelemistä, puulämmitystä ja lasten kasvamista reippaassa astridlingreniläisessä hengessä (muumit eivät olleet tuolloin muotia).

Sittemmin Suomi on amerikkalaistunut, ja omakotitalo hevon kuusessa tarkoittaa yhä useammalle kunnon kartanoa, ainakin koiratarha pitää olla ja hevostallikin jos harrastusta on. Kaksi autoa ja kersoille mönkijät. Fossiilisia palaa ja meillähän on varaa… Lämmityksellä voidaan kikkailla, mutta lopputulos on kerskakulutuksen puolella pahan kerran.

Meidän perheemme, kuten kai useimmat, on siitä välistä haaveineen. Puutarhanhoito kiinnostaa keskimääräistä enemmän ja siihen on jonkin verran taipumuksiakin. Kasvihuoneunelmia kytätään FST:ltä! Samoin olen jo rehvastellutkin remottitaidoillamme, mutta niitä ei ole tarkoitus tarvita ennen muuttoa tapiseerausta enempää.

Toisaalta ekoihmisiä emme missään nimessä ole. Kertakäyttövaipat kertovat kaiken… Vaikka tulee sitä hiilijalanjälkeäkin ajateltua. “Hyvä” puoli suunnitelmissamme on se, että ainakaan kerosiinia ei meidän perheen toimesta lähivuosina pala – sen verran tiukalle asuntolaina hirttää kaulassa…

Mikä se haave sitten on, joka ihmistä tällaiseen ajaa? Kerrostaloasumisessa on kiistämättömät hyvät puolensa. Lumityöt tekee joku muu, huoltomiehen voi soittaa hätiin ja naapurissa on lapsille kavereita.

Hieman mystinen unelma minulla on, en tiedä jakaako puoliso sitä: asua ainoana talossa, vain oman perheen kesken. Että seinän takana ei ole ketään, kelle ei kehtaa huutaa että turpa kiinni (useimmiten käytämme toki siistimpää kieltä) ja joka nurkan saa tutkia, kukaan ei ihmettele että mitä sinä sinne kurkit. Että kaikki talossa ja tontilla olisi omaa.

Se tarkoittaa tietysti raskasta vastuuta, mutta jotkut meistä pitävät sellaisestakin. Kun ihminen viihtyy kotona, sillä on eniten väliä.

Taas on pari ehdokasta tarkastuksessa – oman myynnistä ei ole vielä tarkkaa tietoa mutta seuraillaan…

Talon etsinnän riemuja

maalle — Wed, 27 Jan 2010 08:19:54 +0000

Internetin aikakaudella talohaaveilu on helppoa ja asiatietoakin saa lähes napinpainalluksella. Kaikenlaista mörskää on myynnissä. Olemme jo kerrostaloasuntokaupoilla oppineet tulkitsemaan alan koodeja – “itselle remontoitu” on vähän kuin sääriluut pullossa – mutta uuttakin olemme jo oppineet.

“Itselle” tehdään tosiaan vähän mitä sattuu.Viimeaikainen suosikki on ollut talo, jossa ei ollut tehty kunnolla oikein mitään perustuksista ja salaojista ilmastointiin ja yläpohjaan. Katto ei kuulemma vuotanut ja sähköt toimivat, juku. Tarkastusraportin mukaan jeesusteippikään ei ollut tuntematon rakennustarvike. “Hyvän rakennustavan ja asiasta annettujen asetusten vastainen” oli lause joka tuli useinkin vastaan.

Alkavat hyväkuntoisiksi mainitut ja vain pientä laittoa vaativat talot vaikuttaa ihan lupaavilta… ja yhtä suosikkia ei ole vielä myytykään. Oma kämppä on sekin myynnissä, mikä tietysti jännittää. Tältä alueelta asunnot menevät yleensä nopeasti, jos ei mahdottomia pyydä.

Kaikki kaverit on jo tullut kutsuttua puutarhajuhliin ja mikä ettei kesällä voisi sellaisia viettääkin. Aika hullu ajatus, mutta siltä se nyt näyttää. Ekohenkisimmät kaverit tietysti panevat meidät boikottiin, koska saatamme tarvita kaksi autoa. Grillimakkara on kyllä heillekin maistunut “kerran kesässä”-ajatuksella…

Projekti käynnissä

maalle — Tue, 19 Jan 2010 08:31:25 +0000

Kämppä on menossa myyntiin – pientä pintaremonttia sitä ennen – ja omaa taloa katsellaan, on katseltu jo jonkin aikaa. Meidän rahoillamme saa suunnilleen sellaisen talon ja tontin kuin haluamme. Ei täysin remontoitava omakotitalo puolen hehtaarin tontilla alle puolen tunnin matkan päässä Helsingistä. Siinä tavoite, jonka toteutuminen tänä keväänä on mahdollista ja jopa suotavaa.

Talon etsinnästä, muuttamisesta ja asumisen aloittamisen “ihanuudesta” aion siis blogata. Tunnen toki Fay Weldonin romaanin Puffball, jonka suomenkielisestä nimestä otin blogin otsikon. Ehkä meille tosiaan tulee vielä yksi lapsi, mutta toivottavasti vähän järkevämmissä oloissa